Joulu on rankkaa aikaa. Jätin taas kaikki joululahjat ja kaulapannat viimetippaan, kuten näyttää tavaksi muodostuneen. Meitä oli joulua viettämässä 7 ihmistä ja 5 koiraa! Buster ja Fire olivat meidän puolellamme ja Wilma, Henkka ja Oliver toisella puolella, koska Wilma ei oikein sulattanut Firea, toista narttua omalla reviirillään. Kaikki meni kuitenkin yllättävän hyvin, eikä koirien paljous ollut muuta kuin iloinen asia. Ruoka oli hyvää ja sain kivoja lahjoja, en oikeastaan mitään turhaa.

Tapaninpäivän aamuna lähdin Hollantiin. Taas. Minulla oli Sannan polkupyörä mukana, joten halusin olla kentällä hyvissä ajoin. Soitin polkupyörästä ensimmäisen kerran Finnairille joskus marraskuun puolivälissä, he kertoivat, että pyörän vieminen maksaa 30€ ja pitää sitten soittaa viimeistään muutama päivä ennen lentoa jos päättää ottaa pyörän mukaan. Soitin toisen kerran joulukuun alussa ja ilmoitin ottavani polkupyörän mukaan matkaan, tällä kertaa nainen asiakaspalvelussa pyysikin pyörän mittoja. En tiennyt, että se pitää mitata, joten sanoin soittavani uudelleen kun saan pyörän mitattua ja kysyin tarkat tiedot ja ohjeet mitä tehdä kun pyörän kuljettaa. Nainen kertoi tarvitsevansa pyörän leveyden, korkeuden ja pituuden, eturengas piti kääntää osoittamaan taaksepäin ja ohjaustanko rungon suuntaisesti, renkaista pitäisi päästää ilmat pois. Soitin asiakaspalveluun taas muutaman päivän kuluttua:

- Ottaisin polkupyörän mukaan lennolle.
- Selvä, saanko pyörän mitat? Eli korkeus?
- xx cm.
- Pituus? Onhan etupörä ja ohjaustanko käännetty?
- Juu on käännetty, xx cm.
- Leveys? Onhan polkimet irroitettu?
- öö?!? Ei kukaan käskenyt polkimia irrottamaan! En tiedä saanko niitä irti..
- No, lentokentän henkilökunta voi kyllä auttaa irrottamaan ne, jos niihiin ei tarvita mitään erikoistökaluja. Mittaa se leveys ilman polkimia joka tapauksessa.
- Selvä, xx cm.
- ja paino?
- Paino?!?

Tässä vaiheessa purskahdin nauruun. Nostelin pyörää keskellä pimeää pihaa ja yritin arvioida painoa.

- No, kai tää painaa suunnileen saman verran kuin meidän pienempi koira eli olisko 15 kg..
- Se kuulostaa ihan oikealta. Eli ole sitten paikalla hyvissä ajoin kentällä. Maksu 40€ hoidetaan Finnairin toimistossa checkinnin jälkeen.
- Ööh, 40€? Viimeksi se oli 30€!

Näiden puheluiden jälkeen en ollut enää kovin varma saamistani tiedoista, joten halusin olla kentällä todella hyvissä ajoin, mikä olikin ihan hyvä päätös, sillä kentällä ei ollut ketään, joka olisi voinut ottaa polkimet irti...Lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin ja joku päällikkö hoiti pyörän koneeseen polkimineen päivineen. Hyvä Finnairin asiakaspalvelu!

Hollannin päässä odotin pyörää lentokoneesta reilu tunnin, sitten lähdin junalla Amsterdam Lelylaaniin. Sieltä minun oli tarkoitus ottaa ratikka Sannalle, mutta ratikkaan ei saanutkaan viedä pyörää. Kävelin läheiselle huoltoasemalle, ostin Red Bullia (olin nukkunut edellisenä yönä noin 3 tuntia) ja pyysin taksin numeron. Taksikeskuksesta neiti ilmoitti ystävällisesti, että taksit eivät ota polkupyöriä. Seisoin huoltoaseman pihassa, join energiajuomaani ja mietin mitä tehdä, kun pihaan ajoi iso taksi. Kysyin kuskilta, onko totta ettei yksikään taksi ota polkupyörää. Kuski kysyi mihin oli menossa ja sanoi, että hän voi viedä, jos pyörä vain mahtuu kyytiin. Mahtuihan se onneksi :)

Sanna ja Francesco olivat molemmat kipeänä, joten perjantai ja lauantai vain löhöttiin ja katsottiin leffoja. Oli ihanaa vain olla möllöttää joulun kiireiden jälkeen. Sunnuntaina kyllästyin kuitenkin tuijottamaan telkkaria, joten lähdin käymään Tomin pikkuveljen, Andren luona. Menin ensin ratikalla Amsterdamin keskustaan, kävin kaupoissa pyörähtämässä aj löysin kivan villapaidan 8 eurolla, turistikaupasta hain halvimmat sormikkaat ja sitten olikin jo aika lähteä junalla kohti Hilversumia, josta Andre tuli minua hakemaan. Andre teki ruokaa ja Floor, heidän 2-vuotias tyttärensä, piti minut kiireisenä esittelemällä lelujaan ja tuomalla minulle kirjoja luettavaksi. Emme puhuneet samaa kieltä, mutta se ei tuntunut päivänsädettä haittaavan. Ruoka oli hyvin Hollantilaista eli vihreää perunamössöä ja friteerattu juustolätkä. Hyvää oli. Nom nom. Illalla Andre toi minut autolla takaisin Sannan luo ja tajusi, että Mark, Tomin ja Andren isoveli asuu jossain ihan siinä lähellä. Tarkistimme navigaattorista ja huomasimme hänen asuvan seuraavalla kadulla!

Maanantaina lähdin taas keskustaan etsimään tällä kertaa laukkua. Ostin kirjan, laukkua en löytänyt. Kirjan ostin, jotta en nukahtaisi junaan, olin nimittäin menossa Tomin siskon luo Zeewoldeen, mutta minun piti ensin matkustaa junalla Zwolleen, josta he poimisivat minut mukaansa. Matka Zwolleen oli jännitystä täynnä, sillä vaihtaessani junaa Amersfoortissa, kysyin konduktööriltä ensinnäkin, että onko tämä asema Amersfoort ja toiseksi tietääkö hän mistä juna Zwolleen lähtee. Hän neuvoi minua menemään seuraavalla raiteella olevaan junaan, joka lähtisi kymmenen minuutin kuluttua. Menin junaan, mutta se lähtikin heti! Olin jo hitusen paniikissa kun luulin nousseeni väärään junaan, mutta kyllä se ihan oikea juna oli kuitenkin ;) Selvisin siis Zwolleen ja sieltä jatkettiin matkaa autolla.

Zeewoldessa kävimme kaupassa hakemassa minulle syömistä ja suuntasimme Annen ja Douwen luo. Heidän naapurinsa tuli illalla kylään ja minä yritin pysyä kärryillä Hollanniksi käydyssä keskustelussa. Ymmärrän kyllä mistä puhutaan, mutta yksityiskohdat jäävät vielä hämärän peittoon.

Tiistaiaamuna Douwe vei minut takaisin Zwolleen, josta otin junan Bredaan, Etelä-Hollantiin. Junamatka kesti pari tuntia, joten ehdin mukavasti lukea uutta kirjaani ja ihmetellä maisemia. Perillä minua vastassa oli entinen luokkakaverini, joka on nyt vaihto-oppilaana Bredassa. Kävimme keskustassa kävelemässä ja löysin vihdoin laukunkin. Todella kaunis kaupunki ja varmaan vielä mukavampi kesällä, täytyy siis mennä uudestaan. Kaverini kämppä ei sitten ollutkaan kovin kaunis, soluasunto harmaassa betonimöykyssä, aika karu, mutta toisaalta missäpä sitä ei voisi puolta vuotta viihtyä.

Uudenvuoden aattona soitin Markille, joka siis asui viereisellä kadulla ja lähdimme keskustaan ostamaan hänelle vaatteita. Reissussa menikin melkein kuuteen ja palatessani Sannan luo, oli ruoka jo melkein valmista. Olimme käyneet aiemmin päivällä hakemassa ainekset vihreään perunasörsseliin sekä minulle kasvispihvejä ja Sannalle ihan pihvipihvejä. Perunamössöstä tuli kyllä vihreää, mutta siitä tuli myös liisterimäistä, joten se jäi aikalailla syömättä...Jälkiruoaksi Sanna oli tehnyt valkosuklaa-juustokakun, joka oli taivaallisen hyvää!

2206308.jpg

2206314.jpg

2206320.jpg