Tulin perjantaina töihin kahdeksaksi, kuten minä tahansa normiperjantaina. Kymmenen aikoihin tuli naamakirjan kautta Sannalta viestiä, että lähdenkö moikkaamaan häntä Amsterdamiin viikonlopuksi. Lento lähtisi 18.15, joten kotona en ehtisi käymään töiden jälkeen. Mietin hetken ja yllytyshulluna tietenkin suostuin! Mieheke sitten muistutti, kun lennot oli jo varattu ja maksettu, että minullahan on töitä lauantaina!!! Paniikki! Lentoja ei voinut enää perua tai vaihtaa, joten alkoi armoton soittorumba kaikille mahdollisille (ja mahdottomille) karaokejuontajille, josko joku pääsisi tuuramaan. Kukaan ei ollut vapaalla, paitsi K, joka ei jaksanut lähteä tekemään keikkaa, kun oli jo asennoitunut olemaan lasten kanssa kotona :/

Töistä päästyäni en ollut vieläkään saanut tuuraajaa, mutta päätin lähteä lentokentälle joka tapauksessa, olihan minulla vielä aikaa soitella ihmisille ennen lennon lähtöä. Matkalla kentälle puhuin vielä K:n kanssa ja lupailin jo vaikka minkälaisia vastapalveluksia jos hän vain tekisi tämän yhden keikan, mutta kun ei niin ei...Perillä hoidin turvatarkastukset sun muut alta pois ja jatkoin soittelua. Ihmiset alkoivat käydä vähiin, eikä kukaan lupautunut tekemään keikkaa. Olin hermoromahduksen partaalla ja akkukin alkoi olla lopussa :(

Puoli tuntia ennen koneen lähtöä soitin vielä viimeisen kerran pomolle:
-Eikö vieläkään mitään?
-Nouse koneeseen vaan!
-MITÄ?!?!
-Ravintolasta soitettiin juuri, että keikka on peruttu!

Hypin ja pompin ja hihkuin ja nauroin yksikseni kentällä, soitin miehekkeelle, koiranhoitajalle ja Sannalle ilouutisen ja nousin koneeseen!!

Lento meni mukavasti. Olin todella nälkäinen ja janoinen, mutta lennolla olikin ruokaa! Olin töissä tarkistanut netistä, että bambupuikot saa ottaa käsimatkatavaroihin, joten neuloin matkan aikana puolet Veeran joululahjasta. Enemmänkin olisin ehtinyt, mutta lanka loppui kesken.

Perillä Sanna oli vastassa minua lentokentällä ja kävimme ostamassa minulle puhtaan T-paidan ja hupparin sekä uudet puukenkätohvelit :) Ostokset tehtyämme lähdimme metsästämään oikeaa junaa. Matka kentältä Sannalle ei kestänyt kuin puolisen tuntia odotteluineen. Junamatka Schiphol - Lelylaan 6 minuuttia, ratikka Station Lelylaan - Overtoomsesluis 5 minuuttia, kävely 10-15 minuuttia.

Perjantai-iltana lähdimme vielä pyörimään keskustaan vähäksi aikaa. Minä kävin ostamassa hammasharjan ja puhtaita alushousuja ;) Sannalle yritettiin metsästää talvitakkia, mutta ei löytynyt mitään kivaa...Dam squarella oli tivoli ja kävimme söpöilemässä valokuva-automaatissa.

2016323.jpg

Lauantaina heräsimme aikaisin. Lähdimme heti aamusta taas kaupungille pörräämään. Päivä oli kaunis ja kävelimme aika pitkään ympäriinsä. Nähtävyyksistä kävimme katsastamassa tämän. Oli outoa astua vilkkaalta tieltä sisäpihalle, jossa oli ihan hiirenhiljaista!

Kaupunkikiertelyn jälkeen lähdimme Suikeroisen kanssa lenkille Vondelparkiin. Puisto oli osittain suljettu remontin takia, mutta kiersimme suunnilleen puolet puistosta ympäri.

Sadulta tuli illalla viesti, että jos vain ehdin niin toisin hänelle Amsterdam- tai Hollantimagneetin. Lähdimme taas keskustaan. Tällä kertaa suuntasimme Punaisten lyhtyjen alueelle ja turistikauppoihin. Magneetti löytyikin pian, niitähän oli kaupat pullollaan ja oikeastaan jäi vähän harmittamaan kun löysin vielä hienompiakin. Ostimme suklaalla päällystetyt vohvelit iltapalaksi, 4€/kpl, kumpikaan ei kyennyt syömään edes puolia...

Sunnuntaina satoi vettä :( Surffasimme aamun netissä etsien jotain kivaa tekemistä ja päädyimme lähtemään kidutusmuseoon. Ei ehkä ollut hintansa veroinen, mutta ihan mielenkiintoinen joka tapauksessa. Museon jälkeen kävimme kahvilla ja kävelimme takaisinpäin öpaut miljoonan kukkakaupan ohi. Sanna osti neljä isoa orkideaa 20 eurolla ja minä löysin Sadulle toisen magneetin...

Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan ja illalla oli kotiinlähdön aika. Käppäilin lähimmälle ratikkapysäkille, tarkoituksenani mennä keskustan kautta, ettei tarvitse märissä kengissä vaeltaa vesisateessa yhtään pidemmälle, kuin on pakko. Ratikka ei koskaan tullut. Soitin Sannalle, joka lähti sitten Sulon kanssa saattamaan minua sille kauemmalle pysäkille (eihän minulla mitään muistikuvaa pysäkin sijainnista enää ollut). Pääsin sitten toisella ratikalla Lelylaanin asemalle ja sieltä junalla lentokentälle, samaa reittiä siis kuin tullessakin.

Lennolla oli taas ruokatarjoilu, samaa sapuskaa kuin tullessakin. Lankaa kun ei enää ollut, tyydyin lueskelemaan kaikki esitteet ja lehdet, mitä koneesta löysin...Olin perillä vähän ennen puolta yötä ja laahustaessani edelleen märillä kengilläni kohti lentoaseman bussipysäkkiä törmäsin tuttuun naamaan. Entinen työkaverini seisoi taksijonossa, hän oli tullut juuri Englannista!

Kaikenmoisia sattumia viikonloppu täynnä :)